" No one's picking up the phone
guess it's me and me
and this little masochist.
She's ready to confess
all the things that he never thought
that she could feel "

" If my heart's soaking wet,
boy your boots can leave a mess "

Tällä hetkellä olen henkisesti aika ulalla. Minä en tiedä mitä tahdon, en tiedä mitä haluan enkä jaksa edes ajatella koko asiaa. Ehkä luulen, että koko sotku vain katoaa kun pidän kaiken sisälläni. Ja toisin kuin Tori Amos tuossa ensimmäisessä lainatussa säkeistössä laulaa, minä EN ole valmis tunnustamaan tunteitani. En kenellekkään. Rakennan ympärilleni suojamuuria, koska tiedän, että kohta taas kolisee ja minun pieni sydämeni poljetaan uudestaan maahan. Ehkäpä tällä kertaa olen jo valmistautunut tarpeeksi. Ehkä tällä kertaa onnistun pitämään itseni kasassa.

Mutta mutta, lopetetaanpa tämä angstaus nyt. Kun ajattelee vähän positiivisemmin, niin löytyyhän tästä elämästä jotain mukavaakin :) Perjantaina Mikkeliin. Tänään on vapaapäivä, pitäisi alkaa pyykkäillä ja silittää.

Uusi työpaikka on nyt hakusessa, hakemuksia olen jo lähetellyt vähän jokapaikkaan. Toivottavasti tärppäisi. Siivous vain ei enää nappaa, tai ei siinä työssä sinänsä ole mitään vikaa, työajoissa vain. Jos joutuu ensin menemään aamuviideksi töihin, pääsee yhdeksältä pois, ja taas illalla neljäksi takaisin, niin se EI ole kivaa. Sama juttu kuin olisi koko päivän töissä putkeen.

Nyt kohta suihkuun menen ja yritän hymyillä tänään :)

Pitkän päivitystauon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon. Tämä kesä on ollut ihmeellinen, kummallinen ja omituinen. Olen löytänyt miehen, joka on ihana, mutta jonka kanssa en välttämättä halua mitään sen enempää, kuin satunnaisia vierekkäin nukuttuja öitä, kosketuksia, läheisyyttä ja... no... seksiä.

Hän on luonteeltaan ihana ja huomaavainen, ja ainavain hakeudumme toistemme seuraan lukuisista "ollaan vain kavereita" -päätöksistä huolimatta. Hän on 22-vuotias, minua kolme vuotta vanhempi.

Oikeastaan hänen kanssaan voisi olla ihan mukavakin seurustella. Hänellä on elämänarvot kohdallaan, ja siinä suhteessa hän eroaakin suuresti monista ikäisistään miehistä. Mutta se huono puoli hänessä on, että en aina saa hänestä selvää. Silloin kun minä en ota yhteyttä tai yritän muuten vain pitää välimatkaa, hän on entistä enemmän kimpussa. Kun taas minä tahtoisin viettää aikaa hänen kanssaan, hän tuntuu joskus hieman epäröivältä.

Edellisessä suhteessaan hän muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen. Ja arvaahan sen ettei siitä mitään tullut. Niin onko tuo sitten ihme, että hän on niin sitoutumiskammoinen? Sitähän minäkin olen. Mutta eri syystä. Välillä mietin, että mitä ihmettä hän minussa näkee. Pelataan ihan eri sarjoissa. Hän on komea, ihan älyttömän komea. Ja minä olen, no, minä. Ja kuitenkaan hän ei voi minua ihan täysin ällötyksenä pitää kun kerta haluaa viettää aikaansa kanssani.

Jospa lopetan tältä erää tämän paskan jauhamisen ja siirryn valmistautumaan töihin.